HÖYRYJEN MATKASSA: TEKSTINÄYTTEITÄ
Alkua luvusta Aino – Salmien
tyttö
"Saimaalla minä aloitin. Se oli yhtä menoa,
Aino sinne, Aino tänne. Fald käski yhtä, Kontturi toista,
Nielsen kolmatta ja Holst neljättä. Ja oli laivamiehilläkin
omat ajatuksensa. Lautat hajoilivat Saimaan tuulissa ja miehiä janotti.
Kärsin korsteenin kohinasta, kun höyryt vuotivat liikaa.
Laineet löivät yli laidan ja tuli tahtoi sammua kattilassa.
Kun sain sellaisen kipparin, joka ei läträillyt pirtun kanssa,
niin eikös se samassa nimitetty Alexanderiin, jossa koko miehistö heitettiin
juopottelun takia ulos laivasta. Saimaalla ja Kotkassa olin aina
se ’pieni Aino’ ja aina oli kiire.
Yksi kunnon muisto minulla on niistä ajoista.
Koivistolainen jaala ajoi karille Kirjamonsalmessa. Taipalsaari II
yritti vetää sitä pois karilta, mutta köydet eivät
kestäneet. Minä höyrysin paikalle ja pelastin jaalan.
No, ei se päässyt kuin pari kilometriä, kun posautti
uudelleen karille."
Näyte luvusta Immola – Kivijärven
kuningatar
Kivijärven
luonto kukoisti laivareitin varrella. Kesäyöt ja varhaiskesän
aamut jäivät lähtemättömästi monen laivoissa
työskentelevän mieleen. Hinaaja kulki hitaasti kohti Huopaista.
Virrasta nousi usvaa, ja otvilla haat käsissä tasavälein
seisovat miehet olivat kuin antiikin ajan patsaita. Kuikka huuteli
omia ohjeitaan ja rannat vihersivät. Pihka ja terva tuoksuivat.
Huopaistenvirralla työskennellyt Suoknuutin Seppo herätettiin
Puulaakin talosta eräänä kesäyönä kesken
unien. Laiva törmäili kuormaa jättäessään
puomiin sen verran, että peräsin putosi virtaan. Kuiva köysi
kädessä piti sukeltaa viiden metrin matka pimeään
ja mutaiseen järven pohjaan peräsintä etsimään.
Köysi hidasti matkaa ja pohjamuta kohteen löytymistä.
Ilman köyttä piti tehdä tutkimusretki ja vetää vielä monta
kertaa keuhkot täyteen ilmaa ja sukeltaa uudestaan ennen kuin
koukku osui kohdalleen. Immola sai peräsimensä takaisin,
ja matka kesäyössä jatkui.
TIIRA PALAA SAIMAALLE
Uitot loppuivat kesällä 1964. Vuodet
1964–1970 Immola seisoi Savonlinnassa Laitaatsillan telakalla.
Enso-Gutzeit Oy lahjoitti vuonna 1971 Immolan Etelä-Saimaan Meripelastusyhdistykselle.
Sitä kunnostettiin talkoovoimin monen vuoden ajan. Koneeksi vaihtui
Metsäliitolta lahjaksi saatu vanha Wickströmin meridieselmoottori.
Alus kävi kokeiluluontoisesti vesillä kesällä 1975,
mutta täydellisesti liikennöitävään kuntoon
se saatiin vasta vuonna 1977. Iso ja hidasliikkeinen alus koettiin
epätarkoituksenmukaiseksi pelastustarkoituksiin.
Samana vuonna päätettiin lahjoittajan luvalla myydä Immola
pois, koska tarvittiin rahaa pelastusvene Totin hankkimista varten.
Joutsenolainen valokuvaaja Vasili B. osti kaverinsa kanssa Immolan.
Vuodet 1977–1983 laiva seisoi Joutsenossa teollisuushallialueella.
Omistajat eivät päässeet yksimielisyyteen laivan korjaamisesta
ja käyttösuunnitelmista.
Raimo Sahrlund rupesi kunnostamaan laivaa vuonna 1983. Kansirakennelmat
uusittiin kokonaan, samoin kaikki seinät. Saimaalla seilattiin
teltassa kannella yöpyen melkein pelkkä pelti ympärillä.
Tyttönimi Tiira palasi laivan nimeksi. Ahkera remontoija käytti
kaiken vapaa-aikansa Tiiran kunnostustöissä.
Ote luvusta Ola – Tunnollinen
tähtilaiva
Vimpsipoika teki kaikkea
tarvittavaa, hoiteli vaijerin kelalle niin, ettei se tuonut mutaa
ylös. Työkaluna oli
pesäpallomailan tapainen puukeppi. Hän jarrutteli laivan
vauhtia rannan tuntumassa, hoiteli ankkuria ja keitteli kahvia tarpeen
mukaan. Laivaväylälle ei saanut laskea verkkoja. Joskus
niitä oli muun muassa Vetjanlahdella. Vimpsipoika puhdisti puukolla
verkon pois. Jos reitti oli selvä, mitä se harvoin oli,
saattoi vimpsipoika osan matkaa nukkua.
Uiton alkuaikoina vimpsipoikana
aloitettiin jo 12-vuotiaana. Myöhemmin tuli säädöksiä,
että kovin nuoria poikia ei olisi saanut palkata laivaan. Katsastaja
oli joskus ymmärtäväinen.
Katsastaja kysyi vimpsipoika
Eetu Kontulalta:
– Paljonko pojalla on ikää?
– 17
vuotta.
Seuraavana vuonna kysymys toistui ja Eetu sanoi: 17 vuotta.
Kolmantena vuonna katsastaja vain totesi, että poika taitaa olla
edelleen 17 vuotta.
Alustietoja luvusta Jänköjärvi
– Rantojen kulkuri
s/s JÄNKÖJÄRVI (1):
höyryvarppausponttoni
puurunko rakennettu v. 1924
pituus 9,00 m, leveys 3,45 m, syväys
0,48 m
halkokulutus 0,10 pm3/h
miehitys 2 henkilöä
telakointi:
Jängynjärvi
Vuonna 1951 aluksessa oli tulipalo.
Tilalle
rakennettiin isompi runko:
pituus 10,00 m, leveys 3,75 m, syväys
keskellä 0,45 m
Höyrykattila siirrettiin uuteen alukseen,
höyrykattilan viimeinen katsastus v. 1964 |