 |
||||
  |
|
|||
|
|
|
HAVERI Nid. 236 sivua. © 2005
|
Ote kappaleesta Dionysius Haveri Kun asiakirjat eivät anna tietoa ensimmäisestä haverilaisesta, niin Aarne Rauvola käyttää mielikuvitustaan ja kertoo, että tämä Dionysius tai Dionisius oli piispan sukulainen, jonka piispa oli ottanut lampuodiksi ”lallilaisilta vallattuun rantataloon”, sillä huhut tiesivät kertoa, että täällä oli hyvät kalavedet ja täältä riitti kalaa aina Tukholmaan kuninkaan pöytään asti. Siten Pyhäjärven siika koki viimeiset hetkensä kuninkaan suuressa kullatussa maljassa. Toinen tarina Haverin synnystä liittyy vielä enemmän kuninkaaseen. Ennen näet ”asui Honkilahden Mannilassa Haverin tilalla muuan sotaherra, joka oli saanut koko sen tilan, johon kuului Mannilan ja Haverin nykyiset kylät yhteen tilaan. Hänen luoksensa saapui kuningas tullessaan Porista Turkuun. Kun ei ollut Kokemäeltä eteenpäin viljeltyä maata paitsi luoto keskellä Köyliön järveä, niin velvoitti kuningas Haverin herran raivaamaan peltoa uhalla, että jos ei hän sitä tekisi, kuningas jakaisi pois hänen maansa.” Näin sotaherran sukulaisia tuli Maskusta Haverille ja Vehmaalta Mannilaan. Sikäli kuin tarinassa on historiallista tietoa, se on yhdistettynä monilta eri ajoilta. Ote kappaleesta Juho Justiinanpojan tapaus Varsin ikävään tilanteeseen joutui Mannilan talon Anttilan tytär Stina (Tiina) Erkintytär (kirkonkirjassa nimi on Justiina, käräjäpöytäkirjoissa Kristiina). Käräjäjuttuun sekaantui myös Haverin Rantalan nuori-isäntä Efraim Juhonpoika, koska hänen vaimonsa oli Tiinan sisar Leena (Helena) Erkintytär. Tiinalle oli 1818 syntynyt äpäräpoika Karl Johan, josta myöhemmin käytettiin nimeä Juho Justiinanpoika. Tiina Erkintytär oli lähtenyt kotoa ja hän oli saanut asunnon Paavolan torppari Antti Palinin luona. Käräjäpöytäkirjassa hänet on merkitty piiaksi, mutta se ei välttämättä merkinnyt, että hän olisi ollut Palinilla piikana. Tiina kuoli 26-vuotiaana, kun Juho oli 2-vuotias. Ennen kuolemaansa Tiina oli tehnyt suullisesti testamentin omaisuudestaan Palinille, jotta tämä kasvattaisi Juhon... Ote kappaleesta Pöröt haverilaisten elämässä Jonakin talviaamuna Puustelliin töihin tullut työmies tapasi Pajakalliolla oudon vastaantulijan, joka oli kuin heinäruko ja joka ei vastasataneeseen lumeen jättänyt jälkiä. Nestor Mäkelä on kertonut Puustellin aittojen sillan alta nähdyn valoa ja joskus pöröjen ääniäkin. Samoin näitä pöröjen esiintymisiä oli havaittu lähellä pajaa ja Pajakalliota olevassa riihessä. Präntuvassa pöröt kolistelivat niin, että häiritsivät siellä yöpyjiä. Joskus peittokin vedettiin pois päältä. Siellä pidettiiin juustoarkkua, jonka läheltä kuului kolinaa, kun säkyläläisiä kalastajia oli siellä yötä. Eräs näistä sanoi pörölle, että saat kolistella, kunhan et ota mitään, sillä se tulee heidän syykseen. Kun arkkua aamulla katsottiin, ei sieltä todellakaan ollut mitään viety. Ote kappaleesta Vaivaistenhoito Haverilla Vaivaisia oli tietysti Haverillakin. Ne olivat
joko vanhuksia, työnsä tehneitä tai fyysisesti tai
henkisesti sairaita, jotka tarvitsivat enemmän tai vähemmän
jatkuvaa hoitoa. Mahdollisesti vanhimmaksi elänyt haverilainen,
93-vuotiaana 1914 kuollut Riikka (Fredriikka) Uusikartano, oli järjestänyt
syytinkinsä niin, ettei häntä hoidettavanakaan tarvinnut
laskea vaivaisten kirjoihin. Vaikka aikaisemmin eläneistä ei
ole varmoja tietoja, melkoisella todennäköisyydellä voidaan
sanoa, että vanhimpana paljasjalkaisena ja koko ikänsä Haverilla
asuneena voidaan pitää aivan vuoden 1958 lopussa kuollutta
Eedla Salosta, joka eli 87 vuoden ikään. 92 vuoden ikään
ehtinyt Manta Salmi oli syntynyt kirkonkylässä. He elivät
viimeiset vuosikymmenensä uuden sosiaalipolitiikan piirissä ja
omassa perheessään. Ote kappaleesta Haveri huvilayhdyskuntana Vähä-Haverin puolella ensimmäisen huvilan siis rakensi Olavi Tuomi, mutta se oli vielä kauempana rannasta. Eri tontille Tuomen huvila rakennettiin myös rantaan. Myös Antti Hyörä rakensi huvilan Rantapellolle. 1960-luvulla ensimmäisiä tulijoita Kartanon maalle olivat Pentti Pietilä, Tapani Vähä-Vahe ja Pentti Viitanen. Sitä vauhtia saivat kesäasukkaita Rantalan, Rantoniemen ja Kartanon rannat jatkuen huvilaketjuna Kolvaan puolelle ja ympäri Pyhäjärven. |
|
|
KIRJAN SISÄLLYS
|
|
|||
